Ajatuksia lasten oikeuksista.
Talvi on taittunut ja kevät etenee. Kirjoittelut ovat olleet myös vähän kohmeessa, mutta kevät herättää eloon ja aurinko ja valo virkistää! Päivän piteneminen eloisuttaa myös ajatusten aarremaailmaa niin miellyttävien kuin valitettavasti (ainakin minun päässäni) myös ikävämpien aiheiden äärellä, kun energian määrä lisääntyy.
Alkuvuoden aikana olen pohtinut valtavasti lasten oikeutta ja mahdollisuutta tarvitsemaansa tukeen - niin varhaiskasvatuksessa kuin kouluympäristössä tai kotonaan. Lapsella olisi oikeus tukeen, mutta mahdollisuudet sen toteutumiseen optimaalisesti ovat näinä jatkuvasti leikattujen määrärahojen aikoina hyvinkin rajoittuneet.
Näiden mietteiden rinnalla olen murehtinut kaikkea uutisointia lasten ja nuorten pahoinvoinnista, mikä jollakin tavoin varmaan liittyy myös perheyhteisöjen hyvinvointiin. Monenlaisin hankkein ja toimenpitein tilannetta koitetaan toistuvasti laastaroida, mutta aika laihoin tuloksin. Tuntuu, että työryhmä toisensa jälkeen pohtii ja kehittää keinoja, jotka lopulta eivät kuitenkaan tuo sitä hyötyä sille lapselle, nuorelle tai vanhemmalle, joka sen avun tarvitsisi heti ja riittävällä volyymillä.
Syytettyjen penkille asemoituu hyvinvoinnin heikentymisen vuoksi vaihtelevasti digilaitteet, isot koulut, kadoksissa oleva vanhemmuus, inkluusio, some, itsekkyys ja yksilökeskeisyys sekä suoritusyhteiskunta ja kiire. Tai ammattilaisten puute niin varhaiskasvatuksessa, kouluissa kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tai tehottomat organisaatiot ja resursseja väärin jakavat tai väärin käyttävät yksilöt tai yhteiskunta.
Edellä mainituissa asioissa on ihan valtava määrä laaja-alaista pohdittavaa ja toisinaan tuntuu, että sen taakan alle ihan tukahtuu. Maailma muuttuu lisäksi hurjaa vauhtia ja siinä vauhdissa on vaikeaa pysyä mukana. Joku tulevaisuustutkija (nimeä en muista) sanoi jokunen vuosi, ehkä n. 5 vuotta sitten, että maailma tulee muuttumaan tulevan 20 vuoden aikana enemmän, kuin se on muuttunut edellisen 200 vuoden aikana. Tarkoittaa, että n. 2020-2040 maailma muuttuu enemmän, kuin se muuttui 1820-2020...... Jotenkin tunnistan tuon vauhdin ihan ruohonjuuritasollakin ja luulen, että sen on pakko aiheuttaa monenlaista ihan alitajuistakin epävarmuutta. Jatkuvassa muutoksessa eläminen luo ainakin osalle ihmisistä tuevattomuutta. Mikä taas oletettavasti ei ainakaan lisää hyvinvointia.
No nyt meni vähän laajalle tuo ajatus. Mutta.
Sitten on tuo kaikkeen vaikuttava RAHA.
Jos sitä olisi, voisi vaikka maksaa parempaa palkkaa (henkisesti muuten tosi kuormittavasta) työstä kasvatus-, opetus- ja hoiva-aloilla. Sit vois saada niitä ammattilaisia töihin. Osaajia tarvittaessa riittävästi jo pienten lasten ja heidän perheidensä elämään. JA kasvukivuissaan kärvistelevien nuorten.
Jos sitä RAHAa olisi, voisi tarjota lapsille, nuorille ja vanhemmille moninaisia palveluja ja tukimuotoja, jotka hyvinvointia lisätessään tai edes pahoinvointia lievittäessään varmasti maksaisivat itsensä takaisin. Joku vuosi sitten tehtiin tutkimuskin, moninkokertaisesti eri asioihin satsaaminen maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä. Varhaiskasvatuksen kerroin oli muistaakseni 7. Eikä se kerroin pieni ollut noissa sosiaali- ja terveyspalveluiden laskelmissakaan.
Jos sitä RAHAa olisi, voisi tilojen loppuessa kesken hankkia vuokralle lisätiloja, jotta ryhmiä ei tarvitsisi päiväkodeissa ja kouluissa tuupata niin täyteen ja lapset, jotka hyötyvät pienemmästä ryhmästä sellaiseen myös voisivat päästä. Ja sitten noihin tiloihin niitä ammattilaisia. Tarpeeksi.
Ja tietysti niitä perustarpeiden täyttämisiä niille, joilla niitä ei ole. ja jotka niitä eivät syystä tai toisesta kykene hankkimaan.
Ja sitten meillä kasvaisi paremmin voivissa perheissä paremmin voivia lapsia, nuoria ja aikuisia, joiden toimintakyky olisi parempi, jolloin he vaikka kykenisivät paremmin opiskelemaan tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, muokkaantumaan vauhdilla muuttuvaan työelämään teknologioineen (ja samalla kasvattamaan verotuloja). He olisivat hyvinvoivia, tulevaisuususkoisia ja motivoituneita hankkimaan lapsia hyvinvoivaan maailmaan, jossa jokaisen hyvinvointi on turvattu.
Utopiaa? Lapsellisen oikovaa ajattelua? Ei se raha aina onnea tuo, mutta kyllä se mielestäni loogisesti ajateltuna tässä voisi asiaa vähän helpottaa....
Ajan henki näissä(kin) aiheissa on asioiden kärjistäminen. Vastakkain asetetaan provosoiden ja reaktiohakuisesti milloin kenenkin oikeudet, velvollisuudet ja tarpeet. Harvemmin laskelmissa näkyy kuitenkaan ne suuret erot, joita esim. elämiseen käytettävissä olevissa rahoissa enenevissä määrin tahtoo ymmärtääkseni olla. Ääripäiden erkaantuminen aina kauemmas toisistaan ja terävät, toista ymmärtämättömät kannanotot ovat omiaan aiheuttamaan inhottavaa, illkimielistä, mieltä kuohuttavaa ja kuormittavaa ilmapiiriä ja pöhinää. Ja on se kaiketi jonkinlainen uhka yhteiskuntarauhallekin. Minulle sellainen tuottaa ahdistavan olon.
Ja sitten mielessä pyörii luonnollisestikin mitä kaikkea maailmalla tapahtuu...... ja ilmastolle.....meillähän on täällä Pohjolan perukoilla keskimääräisesti asiat ihan hyvin.... nimenomaan keskimäärin. Mut onnellinen kansa joidenkin mittareiden mukaan. Kaiketi sekin keskimäärin.
No nyt se ajatus vasta laajalle lennähtikin🙈.
Tästä tuli nyt tällainen kirjoitus tällä kertaa.
Iloa valosta ja kevään etenemisestä ja murinaa ja murhetta maailmanmenosta. Jota ne tämän hetken lapset ja nuoret tulevaisuudessa pyörittää, kannattelee ja kehittää. Ne heistä, jotka voivat riittävän hyvin.
Seuraavaan kertaan! Josko silloin vähän keveämmin miettein 😊.
Tiina❤