Jo joutui armas aika ja suvi suloinen❤️☀️❤️

Toisin kuin perusopetuksen puolella, varhaiskasvatuksessa työt jatkuvat läpi kesän. Opettajia ja lastenhoitajia on oltava hoitamassa supertärkeää työtään riittävästi lasten lukumäärään nähden, ympäri vuoden. 

Myös tukea tarvitsevien lasten läsnäolot on huomioitava ja varmistettava tuen toteutuminen erityisopettajan riittävällä läsnäololla ja kesäajan arjen vahvalla tuen suunnittelulla ja tiedonsiirrolla muiden kasvattajien kanssa yhteistyössä.

Vaikka varhaiskasvatus on elossa ja pörrää myös kesän ajan, koulujen toiminta- ja loma-ajat vaikuttavat lasten läsnäoloihin. Ahkeroihan Suomessa reilut 60000 perusopetuksen opettajaa ja erityisopettajaa pelkästään perusopetuksen piirissä (v.2023 tilasto, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:14). Ja heistä monella on  kesällä pitkään vapaata ja ainakin teoriassa mahdollisuus pitää lapset poissa varhaiskasvatuksen piiristä.

Tässä kohtaa toimintakautta varhaiskasvatuksen kesäpäivystyskuviot alkavat olla selvillä, samoin henkilöstön loma- ja työkuviot kesän ajalle. Perheet ovat varanneet hoitopaikan lapsilleen tarpeen ja olosuhteiden mukaan. Henkilöstö odottaa jo kesäjärjestelyjä, jotka pääsevät vauhtiin usein koulujen päätyttyä. Lapsia saattaa jäädä lomille runsaastikin, usein enenevissä määrin keskikesän juhlaa eli juhannusta lähestyttäessä. Osa henkilöstöstäkin pääsee ansaituille kesävapaille. Määräaikaisten työntekijöiden sopimukset usein päättyvät kesäkuun koittaessa. 

Aiemmista kesistä saatu kokemus antaa olettaa, että hoitopaikan varanneista jotkut perheet saavat järjestettyä ainakin osan lasten hoitopäivistä mummien, ukkien, setien , tätien tai muiden läheisten tai tuttujen toimesta tai omien lomien varmistuttua oman perheen kesken. Ihanaa lapsille, tietysti! Tämä tuottaa varhaiskasvatukseen tilanteen, jossa hyvin poikkeuksellisesti saattaa olla säädöksillä määrättyjä suhdelukuja enemmän kasvattajia suhteessa lapsimääriin. Henkilöstön ajatukset kääntyvät usein ajatukseen "Kesäaika, nyt voi ottaa vähän rennommin!".

Olen koko n. 10v erityisopettajaurani aiikana kokenut itseni kesäkauden alkaessa suoranaiseksi ilonpilaajaksi🙈. Kevätjuhlat on pidetty, kevätretket tehty, eskareille todistukset ja ruusut jaettu, perheiden mahdolliset muistamiset vastaanotettu🫶. Lapset intoilevat lomistaan ja suunnitelmistaan, samoin tekevät jo aikuiset kukin vuorollaan. Ilo on ylimmillään ja kesän sateesta paisteeseen, viileydestä helteeseen vaihteleva sää antaa oman suolansa varhaiskasvatuksen arkeen. 

Ja sitten uskaltaudun avaamaan suuni........ 

 "Nyt voi ottaa vähän rennommin". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Toimitaan vähän vapaammin aikatauluin? Ei tarvitse olla niin tarkkaa ja tiukkaa? Ei toimintaa tarvitse enää niin suunnitella? Puhumattakaan pienryhmätoiminnasta! Keskustellaan kriittisesti myös opettajien viikottaisen sak-ajan (suunnittelu-arviointi-kehittäminen) tarpeellisuudesta.  Voidaan tehdä asioita fiiliksen mukaan ja extempore? Pitäähän lastenkin saada olla vapaammin. Tätä keskustelua olen toki kuullut varmaan koko kohta 30v kestäneen  päivähoito-/ varhaiskasvatuskokemukseni aikana. Ja näin olen ajatellut itsekin muinoin, luonnollisesti.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Kuitenkin. 

Unohtuuko ne lasten tarpeet? Puhumme usein ryhmätoiminnan kuormittavuudesta pienelle lapselle yleensä, mutta erityisesti kesäaikaan. Sillä perustelemme myös lasten lomien tarvetta vanhemmille, jotka ovat kotona, mutta tuovat lapsen kesäaikaankin varhaiskasvatukseen. Kesäaikaan ryhmiä yhdistellään vähäisemmän lapsimäärän vuoksi. Ryhmien aikuiset työskentelevät mahdollisesti muiden, kuin oman ryhmän lasten kanssa lomista johtuen. Tilat ovat ehkä osittain pois käytöstä mm. perusteellisemman siivouksen vuoksi, aikuiset ovat vaihtelevasti lasten kanssa, kun tilojen ja tavaroiden järjestelyyn hyödynnetään mieluusti se aika, jonka tilepäiset suhdeluvun ylitykset suovat. 

Juhannuksesta elokuun alkuun saattaa hoitopaikkana olla ihan jokin muu kuin arjesta tuttu varhaiskasvatuspaikka, jolloin ainoa asia, joka on jollakin tavoin tuttua, saattaa olla oman päiväkodin toisen ryhmän aikuinen, jonka on kohdannut joitakin kertoja aamulla aikaisin päiväkotiin tullessa tai ulkoilujen aikana etäältä. 

Ja sitten - aikuiset "ottavat vähän rennommin".

Mitenköhän paljon tämä "rennompi" ryhmämuotoinen (lapsen näkökulmasta ehkä kaoottisen ruuhkainen) varhaiskasvatus kuormittaa?

Osa lapsista varmastikin selviytyy hyvin myös kesän erilaisissa olosuhteissa vallan mainiosti. Ja pystyvät kokemaan turvallisuutta ja kesän, lapsuuden ja leikin iloa❤️☀️❤️. Tämänhetkisen tiedon ja ymmärryksen valossa ajattelen kuitenkin, että myös kesän pokkeusolojen aikana - tai oikeastaan erityisesti silloin -  toimintaa tulee suunnitella, toteuttaa, arvioida ja kehittää paikalla olevien lasten tarpeiden näkökulmasta. 

Kaikki lapset hyötyvät ennakoitavasta toimintastruktuurista, isolle osalle lapsista se on erittäin tärkeä turvaa tuova sekä toimintakykyä ja levollista oloa mahdollistava osa arkea. Myös kesän aikana on mielestäni tärkeää jollakin tavalla tehdä lapsille tiettäväksi mitä päivän aikana tapahtuu, kuka toimii kenenkin kanssa ja minkälaisella aikataululla. Toimintaympäristön (fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja emotionaalisen) erilaisuus jo omassa päiväkodissakin saattaa aiheuttaa lapsille suurta hämmennystä, jos aikuiset eivät pidä mielessä, että osa lapsista tarvitsee vahvaakin ennakointia, jottei menetä turvallisuuden tunnettaan ja/tai toimintakykyään. Puhumattakaan, jos kesäaikaan ollaan vieraassa päiväkodissa. Omassa tutussa ryhmässä esim. on voitu ruokailla ryhmässä ja päivystävässä päiväkodissa onkin jonkinlainen uudempiin yksiköihin toteutettu koulun ja päiväkodin yhteinen ruokasali linjastoineen.  

Lasten arjessa käytettävät tutut toimintatavat, - menetelmät ja -materiaalit/apuvälineet ovat erityisen tärkeitä tuon aiemman lisäksi niille lapsille, joilla on käytössään vahvistettuja tuen muotoja. Emme saa olettaa, että he kykenevät toimimaan kesäaikaan automaattisesti vähemmillä tukitoimilla. Joitain muutoksia tietysti voidaan tehdä yhteistyössä perheen ja muun verkoston kanssa sovitusti. Erityisesti varhaiskasvatuspaikan vaihtuessa kesän ajaksi, on tuen suunnittelulla ennakoitava erilaisen toimintaympäristön tuomat muutokset ja valmistettava esim. toiminnanohjauksen, ennkoinnin tai kuvakommunikoinnin kuvatukea uuteen ympäristöön soveltuvaksi ja ennakoitava mahdollisten apuvälineiden lisätarve. Lapsi  saattaa esim. omassa ryhmässä kyetä liikkumaan kaikissa päivän tilanteissa pienellä tuella/avulla, mutta jos siirtymät ovat esim. ruokailuun tai ulkoiluun pitkät ja vaikka kahden kerroksen välillä kulkemista edellyttäviä, voi olla, että avuksi tarvitaan jonkinlainen kävelytuki tai pyörätuoli. 

On aivan ihanaa, jos kesän aikana varhaiskasvatuksessa päivänsä viettäville lapsille pystytään järjestämään vähän erilaista, "kesälomamaista" toimintaa. Ja paljon kesäfiilistä, iloa ja elämyksiä. Se on pelkästään positiivista. Kunhan muistamme huolehtia, ettei kukaan jää ulkopuolelle tai hämilleen, koe turvattomuutta tai ikävää meidän toimintamme tai toimimattomuutemme vuoksi. Kunhan mahdollistamme nuo mieluisat kesäkokemukset ihan jokaiselle lapselle inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. 

Iloisia kesäkokemuksia ihan jokaiselle toivottaa Tiinataitaa-Tiina❤️☀️❤️!