IHMISET VARHAISKASVATUKSEN "KAOOTTISEN KUORMITTAVASSA" ARJESSA?
Nyt on taas kyllä pakko purkaa ajatuksia.
Monet varhaiskasvatuksen työntekijät työskentelevät jatkuvan paineen alla. Päiväkodin esimiehellä ja työskentelyilmapiirillä on iso merkitys työn pitovoimaan.
Nostan pari THL:n tutkimushankkeeseen liittyvästä tekstistä (https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/paivakodin-johtajat-leikin-pyorteissa-mita-olemme-oppineet-paivakotien-arjestan ) nousevaa teemaa ja herännyttä ajatusta.
Varhaiskasvatus on viimeiset n. 10 v ollut melkoisessa myllerryksessä ensimmäisten velvoittavien VASUn perusteiden valmistuttua 2016 ja tultua voimaan 2017. Eri aikakausien ammattilaisten kasvatusajatukset, ajatukset päivähoidosta ja sen muuttumisesta lapsen oikeudeksi varhaiskasvatukseen aiheutui mielestäni edelleen käynnissä oleva toimintakulttuurien törmäys. Vanhat tavat vs uudet edellytetyt toimintatavat. Mikä pedagogiikka tai dokumentointi? Ai koko ajan lasten kanssa? Miten niin ei saa laittaa jäähylle? Tai huutaa ja komentaa? Ai, ettei ole muka pakko maistaa kaikkea? Valtava määrä pieniä mutta suuria arjen tiimityöskentelyyn vaikuttavia asenne-, arvo- ja toimintatapamuutosedellytyksiä.
Tästä kaikki alkoi.
Ja tähän erilaiset päätöksentekorakenteet.
Kolmitasoisen tuen tultua varhaiskasvatukseen esi- ja perusopetuksen kolmiportaisen tuen "porstuaksi" (laki 2022, käyttöön 8/2023) käynnistyi valtavat asiakirjarumbat kaikkine uusine lomakkeiden ja prosessien luomisineen, ohjeistuksineen, yhteentörmäyksineen perusopetuksen lomakkeiden ja päätöstenteon erilaisuuksien kanssa, esiopetuksen tuplalomakkeiden täyttämisineen (vrt. täydentävä varhaiskasvatus) ja tuen tasojen jalkauttamisineen liittyvine hankehumppineen sekä paikallisten VASUjen päivityksineen. Ja tulkintoja laista oli/on useita. Ja on tässä parissa vuodessa käyttöjärjestelmissä/ohjelmissakin tapahtunut muutoksia (Wilma, CGI Vesa ymym.).
Edelleenkään VASUn perusteet/paikalliset vasut eivät ole jalkautuneet jokaisen työntekijän ammatti-identiteettiä rakentavaksi pohjaksi, vaan osittain vanhoilla toimintatavoilla ja asenteilla mennään. Valitettavasti.
Tulevan kauden alussa tuleekin sitten olla taas valmiina uudet lomakkeet, prosessikuvaukset, ohjeistukset, toiminatatavat ja tuki esi- ja perusopetuksen tuen uudistuksen tullessa voimaan 08/2025. Varhaiskasvatuksessa edelleen vasta opetellaan rajapintoja ja lapsen oikeuksia tuen tasojen välillä (olleet siis voimassa nyt 1,5v) ja nyt esiopetuksen kolmiportainen tuen järjestelmä poistuu ja jälleen on toteutettava kahden erilaisen tuen järjestelmän kuviota (koska täydentävä varhaiskasvatus edelleen tuen osalta kolmessa tasossa). Vielä emme ole saaneet tosin edes OPH:n laatimia Esiopetuksen perusteita, joiden pohjalta taas tulee päivittää myös paikalliset opetussuunnitelmat ja suunnitella kaikki nuo käytänteet.
Tähän vielä ammattilaisten rekrytointihaasteet. Ja veto- ja pitovoiman ongelmat. Valmistuvat kasvatustieteen kandit ja - maisterit kohtaavat alalla työtä aloittaessaan "ammatillisen kaaoksen", jonka tarpeisiin ei koulutus ole antanut välttämättä riittäviä tai oikeanlaisia oppeja. Perehdytys, mentorointi ja rinnalla kulkeminen olisi enemmän kuin suotavaa mahdollisimman pitkään ja lisäksi koko yhteisö tarvitsisi vahvaa pedagogista johtamista. Ja kouluttamattomia sijaisia pitäisi myös ehtiä perehdyttää. Tai ensin sijaisia pitäisi jostain löytää. Ryhmien moninaisuus ja lasten lisääntynyt aikuisen ja tuen tarve tuo tähän tietysti oman mausteensa.
Ja vaikka ja mitä voisin tähän vielä lisätä....
Ainiin... TILASTOKESKUKSEN MUKAAN "Suunnilleen yhtä suuri kuin Suomen mediaanipalkka (3 500 €/kk). Päiväkodin johtaja-tehtävänimikkeellä mediaanipalkka on 3 500 € kuukaudessa. Kahdeksan kymmenestä palkasta sijoittuu välille 2 750 € - 4 075 €"
Ja ihan vaan tiedoksi, että sen korkeakoulutetun varhaiskasvatuksen opettajan (joka on vastuussa ryhmän toiminnasta kaikkine ohjeistuksineen, perehtymisineen, tuen tarpeineen, ammattilaisten ohjaamisineen jnejne) palkka on.... 🙈.
Pakko sanoa, että jo tämän "lyhyen", THL:n tutkimusartikkelin herättämien ajatusten perusteella...... ONNEKSI en ole vastuussa päiväkodin johtajan työtehtävistä! Vaikka vahvasti "kaaoksen" keskellä sellaisen (ja aika monen muunkin) kanssa antoisaa yhteistyötä tuon kaiken tiimoilta teenkin ja muutoksissa mukana muita kannatellen pysyttelen ( innokkaana varhaiskasvatusta työskentelyn lisäksi höperönä myös "harrastaen"🙈😅❤️).
Lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin vuoksi❤️
Toivottavasti kauhean moni ei enää ajattelisi suomalaisen varhaiskasvatuksen olevan vain lasten hoitoa ja leikkimistä, josta herää mielikuva, että "sehän nyt sujuu keneltä vaan".
UGH. Olen puhunut. (Toistaiseksi😅)
Tiina