Kolmas Tiinataitaa-viikko takana ja jännittävyyttä edessä

Kevät keikkuen tulevi! Sain viettää viikon keikkuvan kevään alati vaihtelevassa säässä, pienessä mökissä, luonnon keskellä☀❄☁. Ihanaa tehdä asioita rauhallisessa tahdissa, ilman ympäristön liikoja häiriötekijöitä ; valoja, ääniä tai liikettä. Vain minä ja luonto. Ja olosuhteisiin liittyviä arkipuuhia Tiinataitaa-töitä tauottamassa; puiden kantamista, vedenhakua avannosta, lumitöitä, lintujen ruokintaa ja seurantaa. Ja niin halutessani mökkinaapureiden seuraa vaihteluksi yksinololle. 

Monta viikolle suunnittelemaani puuhaa jäi tekemättä, mutta monta tuli myös tehtyä. Olo on levännyt ja voimaantunut. Kun saa tehdä asioita, joista todella pitää, ei tekeminen tunnu työltä, vaan enemmänkin mieluisalta ajanvietteeltä, jonka tahdin ja sisällön määrän soisi kasvavan, mutta maltillisesti kiihtyen, jotta pysyy itse mukana😅. Kaikki on kuitenkin itselle uutta ja ihmeellistä.

Olen ylen kiitollinen siitä, että Tiinataitaa-asiat kipittävät pienin, rohkein askelin eteenpäin 🙏. Alkavalla viikolla saan vihdoin tutustuttaa ihmisiä mosaiikkihuovutuksen lumoihin ja pääsen kokeilemaan siipiäni myös varhaiskasvatuksen koulutusten osalta. Äärettömän jännittävää, innostavaa ja uskoa tulevaan luovaa 🧡. Askeleita unelmieni suunnassa ja niiden keskellä. 

Siispä; polvet jännityksestä tutisten, antoisia oppimiskokemuksia itselle suovia tilaisuuksia odottaen, asioiden järjestymiseen luottaen  ja rinta onnesta rottingilla alkavan viikon päiväkotiarjen kimppuun ja lisäksi sitten vähän tuota muuta unelmointia. Tuskin maltan odotaa!

Toivon ihan jokaiselle samanlaisia intoa pirskahtelevia hetkiä,

Tiina😊