Varhaiskasvatuspäivän laadun merkitys on jopa pelottavan tärkeä asia ajateltavaksi.
Hetkeksi ensin katse aiempaan; Nykyään puhutaan päivähoidon sijaan varhaiskasvatuksesta. Muutosten myötä ala on muuttunut paljon ja on paljon enemmän kuin vain "lasten hoitoa ja valvontaa".
Päivähoidosta suhteessa oikeuksiin puhuttaessa, vanhemmilla oli vuoden 1973 voimaan astuneen päivähoitolain perusteella oikeus lastensa päivähoitoon. Tarve kodin ulkopuoliseen hoitoon alkoi olla suurempi, kun myös naiset työskentelivät enenevässä määrin kodin ulkopuolella. Päivähoidolla oli työssäkäymisen mahdollistamisen lisäksi tarveharkintainen sosiaalihuollollinen tehtävä, mikä tarkoitti oikeutta päivähoitopaikkaan, mikäli esim. lapselle haitalliset kotiolot sitä edellyttivät. 2013 päivähoito siirrettiin sosiaali- ja terveyshallinnon alaisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Jo tuolloin päivähoito määriteltiin vanhempien oikeudeksi ja aleettiin puhua varhaiskasvatuksesta lapsen oikeutena.
Vuodesta 1996 alkaen tämä oikeus on ollut voimassa koskien kaikkia perheiden alle kouluikäisiä lapsia, myös heitä, joilla ei välttämätöntä tarvetta kodin ulkopuoliseen hoitoon ole (subjektiinvinen päivähoito-oikeus). Oikeus oli alunperin voimassa vanhempainvapaiden päätyttyä, vuonna 2022 voimaan tullut varhaiskasvatuslaki tarkensi oikeuden alkavan siinä kuussa, kun lapsi täyttää 9kk. Niiltä perheiltä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat kotona esim. työttömyyden vuoksi, oikeutta rajattiin 20h:iin viikossa yhden hallituskauden ajaksi 2010-luvun pulivälissä, mutta täysi oikeus palautettiin 2019. Ja oikeus määrittää siis kotikunnan velvolliseksi järjestämään lapselle varhaiskasvatuspaikan.
Päivähoito muuttui virallisesti varhaiskasvatukseksi 2015 päivähoitolaista varhaiskasvatuslaiksi päivitetyn lain myötä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen vahvistui. Samalla toimintaa ohjaamaan saatiin velvoittavat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tavoite on myös ollut varhaiskasvatukseen osallistumisen prosenttiosuuden kasvaminen koulutuksellisen tasa-arvoisuuden vahvistamiseksi. Vuonna 2023 varhaiskasvatukseen osallistui Suomessa Tilastokeskuksen mukaan alle 3-vuotiaista 42% ja 3-5-vuotiaista 90%. Lakiin ja perusteisiin on jo ehtinyt tulla muutoksia vuosina 2018 ja 2022 ja viimeisimpänä 2025 mm. käsitteistön, sanamuotojen, lapsen tuen määrittelyn sekä joidenkin muiden asioiden, kuten mm. henkilöstörakenteen ja käytettävien tietojärjestelmien osalta.
Arjen toimintakulttuurien muuttuminen ohjaavien asiakirjojen mukaisiksi on työläs, hidas prosessi. Muutosten keskellä kai ikuinen. Vakiintuneet ajatukset ja toimintatavat ovat piukassa.
Tämä kurkistukseni historiaan on (tarkoituksella) hyvin pinnallinen ja "epätieteellinen". Netistä löytyy runsaasti lisätietoa, jos aihe alkoi kiinnostaa, esim. OPH:n sivuilta (https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatus ) tai esim. Samuli Rannan, Nina Sajaniemen, Mervi Eskelisen sekä Tiina Lämsän pedagogiikan näkökulmaan pureutavasta artikkelista vuodelta 2021. ( https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/103194 )
Nykyään lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen usein jo n. vuoden ikäisenä ja viettää arkipäivänsä siellä - perhepäivähoidossa tai päiväkodissa - siihen asti, että osallistuu esiopetukseen (joka myös on osa varhaiskasvatusta) joko päiväkodissa tai lähikoulussa. Varhaiskasvatukseen osallistuva lapsi viettää iästä riippumatta "hoidossa" melko usein suurimman osan valveillaoloajastaan.
Edellä laskeskeltu tarkoittaa pienen alle kouluikäisen lapsen kasvamista, kehittymistä ja oppimista kodin ulkopuolisten aikuisten vastuulla n. viiden vuoden ajan pääsääntöisesti kaikkina arkipäivinä. Vuodessa on keskimäärin n. 250 arkipäivää. Jos ajattelemme, että lapsilla on varhaiskasvatuksesta lomaa keskimäärin 15 arkipäivää, viidestä vuodesta muodostuu 1175 päivää perhepäivähoitoa/päiväkodin ryhmämuotoista toimintaa. Vanhempien kanssa lapsi viettää tuon viiden vuoden aikana n. 650 päivää, kun lasketaan viikonloput, tuo 15 arkipäivän loma sekä keskiarvoinen määrä arkipyhiä.
Ihan jokainen lapsi käy varhaiksasvatusaikanaan läpi monia huisin tärkeitä kehitystehtävien herkkyyskausia - aivojen hermoratojen suotuisasta muovautumisesta kielellisiin, sosiaalisiin, vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin, joitain mainitakseni. Taitojen karttumiseen ja hermoston muovautumiseen vaikuttaa eniten lapsen vuorovaikutussuhteet ja niiden laatu niin aikuisten kuin toisten lasten kanssa.
Varhaiskasvatuksen laadulla - mm. työntekijöiden osaamisella ja toimintaympäristön olosuhteilla - on siis valtava merkitys!
Ennen kouluikää (eli vauva- ja varhaiskasvatusvuosinaan) lapsi modostaa hyvin vahvasti kuvaa itsestään yksilönä, osana ryhmää, oppijana, osaajana, kaverina, ihmisenä. Lapsen kolme ensimmäistä ikävuotta ovat olennaisia persoonallisuuden pohjan rakentumisessa. Rakentumiseen tarvitaan runsaasti läheistä vuorovaikutusta lapselle tärkeiden hoivaajien kanssa.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on valtava vastuu siitä, millaiseksi lapsen kuva itsestään ainutkertaisena yksilönä, osana toimijuutta muodostuu. Lapsi on aktiivinen vuorovaikuttaja toimintaympäristössään, lisäksi hän "skannaa" ympäristöään tauotta; sen kuultavia, nähtäviä tai muuten aistittavia ihmisten (aikuisten ja lasten) ja ihmisten ja ympäristön välisiä asioita. Sellaisia ovat esim. asenteet, ilmiöt ja käsitykset oikeasta ja väärästä, hyväksyttävästä ja hyväksymättömästä, toivotusta ja ei-toivotusta. Näitä hän tiedostaen ja tiedostamattaan pohtii ja arvottaa suhteessa itseensä. Näistä tiedostetuista ja tiedostamattomista pohdinnoista ja päättelyistä lapsi rakentaa kuvaa itsestään. Kuva toki jatkaa muodostumistaan vielä varhaiskasvatusiän jälkeenkin, mutta pohja rakentuu ennen kouluikää. Minäkuva ja kasvuolosuhteiden vaikutukset siihen ulottuvat aikuisuuteen asti mm. mielen hyvin-/pahoinvointiin tai sosiaalisiin suhteisiin liittyen.
Jokaisella lapsella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi, tärkeäksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kun on❤️. Toimintaympäristössä on oltava fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti sekä pedagogisesti riittävän turvallista ihan jokaiselle lapselle. Lapsen ei pidä joutua ansaitsemaan välittämistä ja hyväksyntää suoriutumalla eri tilanteissa aikuisen määrittämällä tavalla tai käyttäytymällä tiettyjen odotusten mukaan.
Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.
Vain edellä mainittujen edellytyksien toteuduttua lapsella on mahdollisuus voida hyvin sekä harjoitella ja oppia uusia asioita. Iloita itsestään ja ympärillään olevista ja tapahtuvista asioista. Kasvaa itsevarmaksi innostujaksi ja hyvän tulevaisuuden rakentajaksi, toisista huolta pitäväksi ja omia vahvuuksiaan hyödyntäväksi isommaksi lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi❤️!
Niin mota muutakin asiaa voisin tähän tekstiin nostaa, mutta tänään lopetan tähän. Kirjoittaessani tätä tekstiä ajatuksissani virtaa ristiin rastiin miljoonia mielikuvia niin lapselle suotuisista kuin haitallisistakin vuorovaikutustilanteista pitkän urani varrelta. Myös oma osaamiseni on luonnollisestikin lisääntynyt vuosien saatossa, kasvatusnäkemysten muuttuessa sekä tutkitun tiedon ja kokemuksen lisääntyessä.
❤️PIDETÄÄN HUOLTA, ETTÄ TYÖYHTEISÖSSÄMME/ TIIMISSÄMME TIEDOSTETAAN TYÖMME VASTUULLISUUS❤️
Jätämme jäljen. Millaisen?
Tiina
Tiedoksi:
Lähdetausta kirjoituksellani on ohjaavien asiakirjojen lisäksi moninaisen ammattikirjallisuuden, artikkeleiden ja koulutusten kautta saamani tieto sekä pitkän kokemuksen mahdollistama kosketuspinta päivähoitoon/varhaiskasavatukseen ja sen muutoksiin 1980- luvun lopulta alkaen.