Rakastan syksyä!
Rakastan syksyä! Tosin, rakastan kaikkia muitakin vuodenaikoja. Olen henkeen ja vereen vuodenaikojen ihminen; valot ja varjot, värit ja näkymät, luonnon äänet, lämpötilat, tuoksut, kosteus, tuulet..... kaikki muuttuvat vuodenajasta toiseen ja vaikuttavat minuun hyvin vahvasti, päivästä toiseen vaihdellen 🌞💧☁🌞.
Olen saanut tälle syksylle ja tänä syksynä upeita työtarjouksia ja päässyt pitämään koulutuksia aiheista, jotka ovat itselleni hyvin merkityksellisiä. Mennyt kesä puheenaiheineen (päättäjien kielenkäyttö, rasismi, syrjintä, koulukiusaaminen, väkivalta, lasten ja nuorten pahoinvointi) on vain vahvistanut sydämessäni (ja päässäni) sosioemotionaalisten- ja vuorovaikutustaitojen merkityksellisyyttä hyvinvoinnille.
Erityisesti me opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset, kuten toisaalta kaikki lapsia kohtaavat aikuiset, olemme joka ikinen vastuussa siitä, millaisen kuvan nuo pienet ihmisenalut itsestään ja tässä maailmassa vallitsevista sosiaalisista säännöistä muodostavat! VASTUUSSA!
Lapset ja nuoret ottavat mallia lähiaikuisistaan ja muusta elinpiiristään, näkevät myös muita ihmisiä vähäksyvät silmien pyöritykset ja kuulevat sarkastiset, toisia ihmisiä arvostelevat kommentit ympäristössään hyvin herkästi. Toisaalta he saavat opetusta ihmisyyteen, tasa-arvoisuuteen, yhdenvertaisuuteen, syrjimättömyyteen ja hyväksyvään suvaitsevuuteen liittyen varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Kuten tiedämme, aivot ottavat helpommin huomioon negatiivissävytteistä informaatiota (esim. muiden epäasiallista arvostelua). Jokainen sellainen vastaanotettu informaatio tarvitsee - käytettävästä tietolähteestä riippuen - 3-5 positiivissävytteistä informaatiota, jotta yksilön mielikuva informaation aiheesta pysyisi jollakin tavoin asiallisen neutraalilla, objektiivisesti järjellä käsiteltävällä tasolla.
Toivoisin kovasti, ettei kukaan, joka lasten kasvuun ja kehitykseen jonkinlaisessa roolissa vaikuttaa, haluaisi lapsen kasvaessaan, kehittyessään ja oppiessaan muuttuvan siitä ihanasta maailmaan saapuvasta ihmeellisestä yksilöstä kapeakatseiseksi tasa-arvoisuuden, yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden ja hyväksyvän suvaitsevuuden arvoja vain itselleen vaativaa aikuista.
Me emme elä tällä maapallolla yksin tai vain pikkiriikkisen Suomen kansalaisten kesken. Emme myöskään selviydy tällä maapallolla yksin. Emme yksilöinä emmekä kansana. Meidän on tultava toimeen keskenämme erilaisissa yhteisöissä ja ympäristöissä. Meidän on harjoiteltava toisten tarpeiden huomioonottamista ja avun tarpeisiin vastaamista. Meidän on osattava tehdä kompromisseja omaan tahtoon ja tarpeisiin liittyvissä asioissa.
Jos toivomme, että tämä maapallomme kestää oman ja jälkeläistemme napojen painon, on meidän osattava elää ihmisiksi, niin lähiympäristöissämme kuin vähintään ajatusten tasolla kaikkien tämän maapallomme pinnalla tallaavien yksilöistä koostuvien kansojen kesken. Osattava asettua myös toisten asemaan ja kuvittelemaan millaisissa saappaissa tuo toinen ihminen astelee. Muutoin pallo murenee niin, että lopulta itse koemme (tai jälkeläisemme kokevat) sen ikävällä tavalla nahoissamme joka tapauksessa.
