Voihan talvi.
Tällaisiako talvemme lounaisessa Suomessa tulevat olemaan jatkossa😔?
Pakkastuisku ja lumimyräkät vaihtelevat läsnäoloa lämpöasteiden ja vesisateiden kanssa. Monin paikoin ajokeli on onneton pakkasen ja suojakelin vaihdellessa, jääpolanteiden kasvaessa sekä sohjokelien ja peilijäisten teiden, pihojen ja puistojen haastaessa kaikkia liikkujia. Äärimmäiset sääolot myrskytuulineen, hetkittäisine lumi-infernoineen ja lämpöennätyksineen alkavat olla jokavuotisia vieraita. Taivas on harmaa, päivät pimeitä. Ei toivoakaan pidempikestoisesta lumen suomasta valoisuudesta saatikka aurinkoisista kantohankipäivistä kevään edetessä.
Paitsi tietysti, jos on mahdollisuus matkustaa pohjoisen tai Itä-Suomen hangille.
Muutos
Jos mietin minkälainen muutos talvisäissä on tapahtunut vaikka viimeisen 30 vuoden aikana, niin mitä ihmettä mahtaa talvistamme olla jäljellä seuraavan 30 vuoden kuluttua😟? Itse en sitä välttämättä ole kokemassa, mutta lapseni, mahdolliset lapsenlapseni ja yleisestikin tämän hetken lapset, nuoret ja nuoret aikuiset ovat. Minkälaiset tulevat olemaan tuolloin itselleni hyvinkin rakkaat vuodenajat? Saavatko lapset tuolloin kokemuksia lumesta ja lumileikeistä vain pohjoisimmassa Suomessa?
Surettaa.
Tämä asia nyt vaan on jotenkin vaivannut mieltäni nyt viimeiset viikot. Niin ruohonjuuritasolla koettuna kuin laajemmin asiaa ajatelleena. Onko tähän kehitykseen enää pienellä yksittäisellä ihmisellä mitään mahdollisuutta vaikuttaa?
Varhaiskasvatuksessa (tai ylipäätään lasten ja nuorten kanssa) työskentelevillä aikuisilla on toisaalta oiva mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen ainakin jonkin verran osaltamme. Voimme esimerkiksi kiinnittää lasten - tulevaisuuden aikuisten - huomiota luonnon ainutlaatuisuuteen, sen merkitykseen ihmisen hyvinvoinnille, kestävien valintojen tekemiseen (esim. materiaalien järkevään käyttöön) ja kaiken materian hankintoihin sekä kierrätys- ja uusiokäyttömahdollisuuksiin. Opettamalla vastuullisia tapoja toimia luonnossa ja kaiken kaupallisen tarjonnan keskellä.
Tälläkin aihealueella (kaiken muun lisäksi) varhaiskasvatuksella on siis valtava merkitys. Ja vastuu. Ja suorastaan velvollisuus. Ja oikeastaan ihan samoin on myös meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla.
Voisimmeko siis yhdessä sopia, että kannetaan vastuumme ja täytetään velvollisuutemme pitämällä tätäkin aihetta keskusteluissa mukana lasten kanssa arkea jakaessamme. Ei ikävistä tulevaisuuden skenaarioista peloittelemalla tietenkään, vaan kylvämällä laste sydämiin rakkaus luontoon ja toivon siemen pienten tekojen vaikutuksesta suureen maailmaan❤️. Ja nauttimalla heidän kanssaan ikimuistoisista iloista lumileikkien äärellä aina kun vain mahdollista❄️☃️❄️!
Antoisia ja ilolla kyllästettyjä talvileikkejä, säästä riippumatta jokaiselle! Pidetään huolta❤️.
T. Tiina